Hörähdys!

Terveiset täältä laitumelta. Ajattelin kertoa vähän eilisestä tapauksesta. Omistajani tuli toisen kerran jo ratsastamaan minulla. Otti minut pois kaverini luota ja jäin vielä vähäksi aikaa syömään aidan puolelle ruohoa. Kun omistaja sai minut kiinni harjauspuomiin, niin en minä päässyt enää syömään pitkää heinää kun omistajani  poikaystävä oli sen ajannut ruohonleikkurilla pois. Omistaja harjasi minut puhtaaksi ja laittoi kuolaimettomat päälleni martingaalin kanssa, koska nyt kuolaimet tekevät kipeää suuhuni piikkien takia. Kun satula tuli selkääni ja vyö kiristyi tunsin oloni epämukavaksi, joten päätin kokeilla vähään omistajaa. Omistaja komensi ja minä lopetin heti testailun. Kun satula vyö oli tarpeeksi kireellä, niin omistaja hyppäs minun selkääni ja lähdettiin matkaan. Päätin taas ruveta testailemaan omistajaa ja käännyin takaisin tallille päin, koska minua ei kiinnostanut enää mennä sitä samaa reittiä kävelemään ja olisin halunut olla lähellä kaveriani. Hörr... Kun päästiin menemään pikkasen matkaa tietä pitkin, niin lähdin aluksi ravaamaan ja sitten nostin jo laukan. Hihi.. Omistajani ei voinut tehdä minulle mitään kun minä vaan kiihdytin vauhtia enkä kuunnellut pidätteitä. Vauhti kiihtyi ja omistajaani rupesi pelottamaan. Kun omistajani sai lopulta minut pysähtymään ja käänsi minut ympäri jolloin matka jatkui käynnissä takaisin tallille päin. Kiihdytin käyntiäni ja sitten kun pääsimme TAAS siihen isommalle alalle jossa käännetään jotain isoja nelipyöräisiä hirviöitä niin omistajani käänsi minut taas takaisin rantaan päin ja käveltiin vähän matkaan kunnes taas kyllästyin siihen. Nyt vauhti oli kovempaa kuin edellisellä kerralla. Minä en meinannut taaskaan pysähtyä, mutta vastaan tuli pelottava iso valkoinen hökötys, jota ihmiset sanovat puupinoksi. Katselin sitä vähän aikaa kunnes omistajani käänti taas minut. Minulle tuli kiire takaisin kaverini luokse ja vauhtia minulla varmaan oli 80km/h. Kun vastaan tuli mutka oli pakko vetää mutka suoraksi ja mennä vuokrapellolle. Saattaa vuokraajat tykätä hyvää kun näkyy revittely jäljet. Vauhti ei hiljentynyt ollenkaan ja eteeni tuli ukko joka rupesi huitomaan etten juokse päin traktoria. Tein sitten äkki käännöksen ja yhen äkin selässäni keveni. Omistajani oli ilmeisesti tippunut selässä. Menin katsomaan, niin siellähän se makasi maassa ja nousi hetken päästä ylös istumaan. Sitten kun pääsi jaloilleen ja tuli minun luokseni ja otti varusteeni pois päältä ja laittoi riimun takaisin päähäni. Sitten minä tiesin mitä seuraavaksi oli luvassa, joten osasin varmistua asiaan. Hoitajani laittoi veräjän kentältä kiinni ja aukaisi toisen veräjän, että pääsin sinne omistajani kanssa. Sitten kun veräjä oli kiinni, niin omistajani päästi irti. Minä lähdin juoksemaan ilman minkäänlaista käskyä. Minulla oli intoa liikaa. Sain energiani ruohosta. Pitihän sitä näyttää miten minun pylly lensi ja sitten vielä inahdinkin. Omistajani jätti minut juoksemaan kentälle yksin ja juoksin niin pitkään kun vaan jaksoin. Sitten kun rauhoitun, niin omistajani otti minut kiinni ja päästi kaverini luokse. Tosin ei se ole oikeasti kaveri kun se näykkii ja komentaa minua. :( En tykkää yhtään sellaisesta käytöksestä.  Saatiin olla ulkona vielä jonkun aikaa ennen kuin meidät otettiin sisälle. Sisällä ollessa omistaja puhdisti minun haavani jollain ihme aineella. Minä en siitä tykänyt vaan nostelin jalkaani kokoajan. Omistajani sai kuitenkin puhdistettua haavan ja laittoi siihen sitten jotain kylmää (ilmeisesti helosan-betadine seosta) ja pintelin siihen, että se hautuu ja ei lika tartu karsinasta. Lopuksi omistajani hieroi selkääni, joka tuntui hyvältä. Sitten kun hieroi kipeästä kohdasta, niin minun oli protestoitava. Omistajani tietää, että minulla on silloin tällöin selkäjumeja, jos esimerkiksi kylmä tarttuu selkään tai koko päivän sataa vettä ja tuulee.

Tällä viikolla pitäisi hammaslääkärin tulla raspaamaan minun hampaani, että päästään taas kuolainten kanssa menemään.
Mutta hirnahduksiin seuraavaan kertaan.