Päivä 6 & 7 sekä venyttelyä

Päivä 1 Ensimmäinen hevonen, jolla ratsastin.
Päivä 2 Ensimmäinen hevonen, jolta putosin.
Päivä 3 Ensimmäinen hevonen jolla ylitin esteen.
Päivä 4 Hevonen jota ikävöin eniten.
Päivä 5 Hulluin hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 6 Kiltein hevonen jonka olen tavannut.
Päivä 7 Hirvein hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 8 Hevonen jonka selkään haluaisin vielä päästä.
Päivä 9 Ensimmäinen lempiponi.
Päivä 10 Hevonen jonka kanssa yhteistyö on kehittyny enite.
Päivä 11 Hevonen jolla en ole mennyt, mutta haluaisi mennä.
Päivä 12 Uusin hevostuttavuus.
Päivä 13 Hevonen jolla olen hypännyt isoimman esteen.
Päivä 14 Hevonen jonka kanssa on onnistunein tunti.
Päivä 15 Hevonen jolta olen tippunut pahiten.
Päivä 16 Yritteliäin hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 17 Hauskin hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 18 Hevonen jolla on ihanimmat askeleet.
Päivä 19 Vaikuttavin hevonen.
Päivä 20 Pienin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 21 Suurin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 22 Itsepäisin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 23 Hevonen jonka haluaisi omaksi.
Päivä 24 Elämäni tärkein hevonen

Eilen jäi kirjoittamatta seuraava postaus, mutta kirjoitan sen nytten että päästään jatkamaan postausta. Kirjoitan ensimmäisenä kilteimmästä hevosesta, jonka olen tavannut.
Kesällä 2007 sain tietää, että "kaverillani" on oma hevonen jonka äitinsä oli sen ostanut. Se asusteli silloin Nerkoontallilla ja sillä ei saanut ratsastaa kukaan muu kuin hoitajat ja omistaja. Minähän en vielä silloin saanut olla edes sen hoitaja, kunnes sekin muuttui. Kaverini sai tietoon, että tallipaikka oli menossa alta ja oli saatava uusi paikka. Minä sitten kävin kyselemässä ravitallilta, jolla oli yksi kesä töissä, mutta siellä ei ollut hevoselle tilaa. Onneks soitin yhdelle miehelle, jolla oli jo ennestään kaksi lämppäriä laitumella. Sinne saimme hevosen vietyä sinne. Se vieminen tapahtui ratsain. Otettiin "poni" tallista ja varustettiin se. Sen jälkeen talutettiin hevonen harjoitusraviradalle, koska se oli siinä matkan varrella. Hyppäsin selkään ja kävin "väsyttämässä" hevosen, ettei se sitten asfalttitiellä rupeais temppuilemaan tai tekemään mitään muutakaan. Ihmeen hyvin kyllä matka meni ja olin kyllä ylpeä pojasta. Kävimme muiden kanssa maastoilemassa ja yksi tyttö halusi kokeilla Kamia ja minä sitten hyppäsin Ilona nimisen tamman selkään. Kun päästiin takaisin tallille, niin Kami ja tyttö jäi taemmaksi meistä ja sitten kun oltiin jo tallin pihassa ja ruvettiin riisumaan hevosilta varusteita, niin ei vieläkään näkynyt viimeistä ratsukkoa. Vähän ajan päästä huomasin, et Kami ja tyttö oli sillalla tulossa ja Kami oli ruvennut hyppimään pystyyn. Onneksi tyttö oli tullut alas, ettei se tippunut selästä. Se oli kyllä hurjannäköistä. Kami ei tehnyt minulle koskaan pahaa ja sain ratsastaa sillä joka päivä. Ratsastin samalla laitumella missä muutkin hevoset olivat, eikä ne välittäneet mistään. Kami on kyllä vieläkin niin symppishevonen <3

Nyt kirjoitan "hirveimmästä" hevosesta, jolla olen ratsastanut. Se oli toissa syksynä vaellusratsastuksella, kun sain alleni Ranskalaisen puoliverisen Lignieren "Lillin". Minulle sanottiin, et kannattaa olla raippa, koska se on ihanan laiska. Eihän minulla mitään raippaa ollut ja niinhän siinä kävi, että me jäimme aina taakse muista ratsastajista, joten oli nostettava laukka että sain muut kiinni. Takana olevatkin joutuivat ottamaan kiinni, että saatiin pidettyä sopiva väli. En ikinä halua enää sitä hevosta alleni.

Eilen myös tein nopean talutusratsastuksen ja huomasin heti ettei Minttu olisi halunut ketään ihmistä selkään, koska heti kun ihminen nousi selkään, niin Minttu yritti näykästä minua. Myös talutuksen aikana Minttu yritti monta kertaa hivuttautua lähelle minua, että pääsee näykkäsemään. Ratsastaja yritti pitää mahdollisemman kaukana Mintun minusta, mutta Minttu yritti olla kokoajan ovela ja hivuttautui vaan lähemmäksi. Jouduin nostamaan kättä monta kertaa, niin se loppui jonkin ajan päästä. Kun kävimme muutaman kierroksen kävelemässä, niin sitten varusteet pois ja jalkojen venytystä. Sain takajalkoja venytellä aika pitkälle ja ylös, jolloin Minttu rupesi rentoutumaan. Tuntui vähän jäykän oloiselta ja Minttu vaan "örisi" kun nautti, kun sai hoitoa. Teimme myös muita venytyksiä mm. porkkana pitkin kylkeä, jolloin saa kanssa selkää venytellä sekä kummarruksia, mutta heti kun menossa alaspäin ja polvirupeaa koskettamaan maata, niin äkkiä ylös. Kyllä se vielä joku päivä uskaltaa kumartaa kun tajuaa jujun. :) Tänään olisi tarkoitus juoksuttaa liinassa, mutta sitten en jos nurmikko on märkä. Pitää sitten irtona juoksuttaa, kun se ei oo enää pitkään aikaa kaahottanu niin paljon, että kylkimyyrynä menis pitkin nurmikkoa kun revittelee menemään. Viime kerralla juoksutin, niin se kyllä meni todella rauhallisesti eikä ravikaan ollut kovan oloista. Kun Minttu innostuu, niin se vetelee pukkeja ja murat vaan lentää päälle :) Mutta toivottavasti sais nyt jonkinlaisen videon tehtyä juoksutuskesta. :)