Kuten otsikkokin kertoo, niin tällä hetkellä olen onnellisin ihminen ikinä. Sain tossa vähän aikaa sitten ihanan puhelun. Siskoni oli saanut ensimmäisen lapsen ja minusta tuli täti <3 Ette uskokaan, miten onnellinen olen. Jossain vaiheessa saan pojasta kuvan, kuhan siskoni toipuu leikkauksesta ja on saanu lepäillä jonkun aikaa.
Minulla ei ole hirveästi kerrottavaa Mintusta. Haava paranee pikkuhiljaa
ja enää ei vuodakaan enää, muuta kuin pikkusen. Jossain vaiheessa
voimme jättää vain ohuen kääreen jalkaan et tukee haavaa. Pelkään et se
haava repeää kun pääsee pidemmäks aikaa ulkoilemaan. Nyt ei vielä olla
uskallettu laskea ulos, kun haava tosiaan saattaa revetä. Katsotaan, jos
viikonloppuna pääsis sit temmeltämään umpihankeen, kun eivät voi
lingota tasaista alaa, ettei Minttu taas kaadu ja telo itseään. Huoh,
sanon minä. Tämä talvi pitää mennä vaan hangessa. Onneks Mintun liikutus
ei ole jokapäiväistä, jotta ei kävis liian rankaksi jokapäiväinen
kahlailu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti