perjantai 23. elokuuta 2013

Unelmista totta

Kuten otsikkokin kertoo.. Tänään minun pitkä unelmani on toteutunut. Aamulla koulussa välkällä kaverini tuli kysymään, et haluaisinko ratstaa friisitammalla. Oli ihan haltioissani kun sain kuullakin nimen friisi. Lupauduin tietenkiin ja oli paljon helmpompaa hepan ylläpitäjälle koska hänen lapsensa oli tullut kipeeks eikä hän itse päässyt ratsastaan. Koulun jälkeen menimme kaverini kanssa eka hänen luokseen ja joimme kahvit ja laittettiin jo ratsastusvermeet päälle ennen kuin lähdimme ajelemaan tallille. Tallille saavuttaessa otimmekin heti hevoset hoidettavaks ja varustettavaks. Alkuun menimme kentällä, et pääsin tuntumalle hevoseen ja sekä tutustuin hevosen liikkeeseen. Käynti oli alkuun vähän "ei  jaksa", mutta raipan kanssa sain käynninkin menemään vähän vauhdikkaammin eikä löntystelyä. Siinä sit lämmiteltiin jonkun aikaan ennen kuin uskalsin ottaa ravia. Ravi oli tosi ilmava enkä osannu yhtään olla siellä selässä. Jonkun ajan päästä se rupes onnistumaan, mut tuntu et koko ajan oli väärä kevennys vaikka korjasinkin sen monta kertaa. Nostin myös laukan, mut neuvottiin nostamaan ennemmin käynnistä kuin ravista ja sen kyllä huomas kun ravista yritti nostaa, niin en saanu nostettua sitä kunnolla, mut käynnistä nousi heti laukka ja se oli kyl aivan ihana. Hetken aikaa pyörittiin kentällä kunnes siirryimme maastoon. Kävelimme pitkän matkan kunnes oli tarkoitus nostaa ravi ja ravata jonkun matkaa. Wilma jäi heti jälkeen kun kaveri meni lämppärillään edeltä, joten ei saanut Wilman mielestä millään muulla kiinni kuin kiitolaukalla. Ilmavaliikkeisellä kiitolaukka ei ollut yhtään mukavaa ja lähti lapasesta eikä pidätteetkään mennyt läpi. Menomatkalla oli jo pelko et tulen alas, mut onneks pysyin selässä. Vähän ajan päästä lähti taas kiitolaukalla, vaikka yritin pitää sitä ravilla. Onneks kaveri sai hevosensa hillittyyn raviin ja päästiinkin rauhallisesti menemään ravillakin. Kun menimme jonkun matkaa ja käännyimme takaisin päin, niin käveltiin vähän matkaa ja kaveri yritti nostaa omallaan laukkaa, mutta tuloksetta ja Wilma taas veti kiitolaukat, enkä taaskaan pidätteistä huolimatta saanu raviin. Jonkun matkaa taas pääsimme menemään eteenpäin ja Wilma jälleen kerran kiihtytti laukalla ja minä menetin tasapainoni, jolloin lopputuloksena roikuin mahallaan kaulalla niin pitkään kun pysähtyi, jolloin yritin nousta takaisin selkään, mut en päässy enää. Ajattelin sit kummiskin tulla alas ihan normaalisti, mutta vasen jalka olis ollu jalustimella. Enhän mä pääsy kun minun jalkani oli luiskahtanu jalustimen läpi, joten valuin nätisti maahan jalka tiukasti kiinni vieläkin jalustimessa. Yrityksestä huolimatta en itse saanut irroitettua jalkaani, joten onneksi kaveri tajusi tulla alas ja sai irroitettua turvajalustimen kumirenkun, et sain jalkani irti. Mitä me tästä opimme? ~ÄLÄ KOSKAAN KÄYTÄ SEMMOISIA KENKIÄ, JOISSA EI OLE KANTAA!~ Eli minulla oli tennarit jalassa, kun ei kaverin kengät sopineet minun jalkaan vaikka piti olla kokoa 39. :( Onneksi ei mitään pahempaa sattunut, kun nilkkojen alueet vähän turvoksissa ja mustelmilla, mut muuten ei oo mitään.

Pitihän minun kokeilla Sports Trackeria :)


Siinä sit talutettiin hevoset takas tallille päin ja nousimme uudelleen selkään ja menimmekin köpöttelemään pellolle. Kun aikamme köpöteltiin siellä ja kaveri yritti saada hevostaan laukkaamaan kun on vielä vähän koulutusvaiheessa se. Muutaman laukka-askeleen nosti kunnes liukastu eikä sen jälkeen nostanut yrityksistä huolimatta.


Wilma pellolla katselemassa kun Rubell menee kauempana
Kun lähettiin taas pellolta kävelemään takaisin tallille, niin kaveri jäi taemmaks, et pääsi Rubelin kanssa ottamaan ravia ja Wilma vähän kuunteli et joko lähetään, mut onneks pysähtyivätkin kohdalle. H päätti mennä vielä Rubelilla kentällä ja yritti saada nousemaan laukan, mutta eihän se noussu. Tais tuo lenkki viedä kaiken mehun "Rupukasta". Käppäiltiin kentän toiselle puolelle ja ruvettiin purkamaan varusteita pois päältä. Siinä sit oltiin vähän aikaa ja lähdimmekin sit kävelemään rantaan kahluuttamaan hevosia. Wilma ei meinannu eka uskaltaa tulla järveen vaan jäi rantaan katselemaan. Siinä sit houkuttelin ja tulikin sit perässä. Tulihan tuota itsekin kastuttua kun räiskytti vettä ihan kunnolla ja sit ku on vielä iso kavioinen hevonen niin vesi läisky ihan kunnolla. Siinä sit vietettiin jonkun aikaa kunnes lähdimme takaisin tallille päin ja H laitto R:lle ötökkähupun päälle. Sittenpä lähdimmekin laitumelle ja siellä odottelikin ystävä yksin laitumella. :) Kun päästimme W ja R irti, niin lähtivätkin possujunassa käppäilemään isoin edellä ja pienin jälessä :) Oli kyl tosi mukava päivä vaikka tapahtukin toi pikkuinen kömmähdys. Joku kerta uudelleen kuhan uskaltaa laittaa varsikengät jalkaan kun tahtoo olla jalka pikkasen turvoksissa. Yön jälkeen näkee, et pystyykö kävelemään vai ei. :( Huomenna kyl olis liikutettava Minttukin, kun on saanu taas viettää viimeisiä hetkiä laitumella :)

Wilma lenkin jälkeen ja ennen kahluuttamista :) Oli kyl väsyny heppa :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti