Peltorallia ja tiellä käppäilyä

Näköjään on ollu taas kiirettä etten ole kereny kirjoittelemaan tännekään viime kerran jälkeen. Lauantaina en kyennyt ratsastamaan yhtään kun oli vielä niin kipeet jalat ettei ratsastamisesta olisi tullut yhtikäs mitään, mutta sunnuntaina päätin nousta selkään vaikka vähän tuskallista meinasi olla. Kävimme vaan käppäilemässä pellolla koska ei kertakaikkiaan voinut kuvitellakaan kipeillä nilkoilla keventää eikä muutenkaan edes olis kärsinyt. Alamäkien kävelykin tuotti tuskaa jalkoihin ja olisi voinut hetkellä minä hyvänsä lähteä alta kun notkahti aina kun astui.

Tänään sit taas nousin selkään ja aluks meinasin et oltas menty "kentälle" käppäilemään, mut ei Minttu sinne mennyt. Teki vaan stopin ja jäi paikoilleen. Jos olisin pakottanu menemään sinne, niin olis vaan steppailut ja peruutellut. Menimme sitten pellolle ratsatatelemaan ja siellä käyttäytyi tosi hyvin. Kävelimme jonkun verran ennen kuin otin ravin. Ravi oli hallittua eikä kaahottanut yhtään "vastapäivää" kierrokseen. Kun vaihdoin suuntaa ja menimme "myötäpäivää", Minttu rupes lyömään kavioita yhteen ja oli paljon nopeampaa ravia. Näköjään pitää vaan harjoituksia harjoitusten perään mennä enemmän toiseen suuntaan et sais etupainoisuuden menemään enemmän takaosaan. Kun päätin helpompaan suuntaan nostaa laukan, niin se oli tosi hyvä sekä oli todella rullaavaa ja rupes pikkuhiljaa hakemaan muotoa, jolloin sai todella paljon kehuja. Toinen suunta oli taas yhtä hel*ettiä, kun laukka vaan kiihtyi kun yritti saada nopeesti jalkoja alle ettei kumahda kasaan. Oli kyl tosi upee tunnelma kun meni yllättävän hyvin vaikka toinen suunta oli ongelmallinen. Aluksi epäilin et sähellys johtuu raipasta, mut luulen et johtuukin etupainoisuudesta. Jos ei ole raippaa, niin rupeaa testailemaan, mut sit ku on raippa, niin menee tosi hyvin, mut toiseen suuntaan se sit oikein säntää menemään ja joutuu sit tekemään enemmän pidätteitä et sais jotenkin edes hallittua ravia ja laukkaa.
Kun lopetimme peltorallin, niin menimme tielle pikkasen käppäilemään. Pihasta kun pääsin tielle, niin otin ravin ja se oli tosi rauhallinen eikä kiire minnekään. :) Vähän matkaa ravattiin kunnes käännyttiin takas tallille ja kävellimekin sit ihan pihaan asti ilman ongelmia. :) Mä vaan niin tykkään tosta tammasta vaikka välillä onkin aika tempperamenttinen ja "äksy" <3

Huomenna taas uudelleen menemme pellolle ja varmaan joutuu putsit laittamaan etusiin ettei löis taas kenkää irti jalasta.

Unelmista totta

Kuten otsikkokin kertoo.. Tänään minun pitkä unelmani on toteutunut. Aamulla koulussa välkällä kaverini tuli kysymään, et haluaisinko ratstaa friisitammalla. Oli ihan haltioissani kun sain kuullakin nimen friisi. Lupauduin tietenkiin ja oli paljon helmpompaa hepan ylläpitäjälle koska hänen lapsensa oli tullut kipeeks eikä hän itse päässyt ratsastaan. Koulun jälkeen menimme kaverini kanssa eka hänen luokseen ja joimme kahvit ja laittettiin jo ratsastusvermeet päälle ennen kuin lähdimme ajelemaan tallille. Tallille saavuttaessa otimmekin heti hevoset hoidettavaks ja varustettavaks. Alkuun menimme kentällä, et pääsin tuntumalle hevoseen ja sekä tutustuin hevosen liikkeeseen. Käynti oli alkuun vähän "ei  jaksa", mutta raipan kanssa sain käynninkin menemään vähän vauhdikkaammin eikä löntystelyä. Siinä sit lämmiteltiin jonkun aikaan ennen kuin uskalsin ottaa ravia. Ravi oli tosi ilmava enkä osannu yhtään olla siellä selässä. Jonkun ajan päästä se rupes onnistumaan, mut tuntu et koko ajan oli väärä kevennys vaikka korjasinkin sen monta kertaa. Nostin myös laukan, mut neuvottiin nostamaan ennemmin käynnistä kuin ravista ja sen kyllä huomas kun ravista yritti nostaa, niin en saanu nostettua sitä kunnolla, mut käynnistä nousi heti laukka ja se oli kyl aivan ihana. Hetken aikaa pyörittiin kentällä kunnes siirryimme maastoon. Kävelimme pitkän matkan kunnes oli tarkoitus nostaa ravi ja ravata jonkun matkaa. Wilma jäi heti jälkeen kun kaveri meni lämppärillään edeltä, joten ei saanut Wilman mielestä millään muulla kiinni kuin kiitolaukalla. Ilmavaliikkeisellä kiitolaukka ei ollut yhtään mukavaa ja lähti lapasesta eikä pidätteetkään mennyt läpi. Menomatkalla oli jo pelko et tulen alas, mut onneks pysyin selässä. Vähän ajan päästä lähti taas kiitolaukalla, vaikka yritin pitää sitä ravilla. Onneks kaveri sai hevosensa hillittyyn raviin ja päästiinkin rauhallisesti menemään ravillakin. Kun menimme jonkun matkaa ja käännyimme takaisin päin, niin käveltiin vähän matkaa ja kaveri yritti nostaa omallaan laukkaa, mutta tuloksetta ja Wilma taas veti kiitolaukat, enkä taaskaan pidätteistä huolimatta saanu raviin. Jonkun matkaa taas pääsimme menemään eteenpäin ja Wilma jälleen kerran kiihtytti laukalla ja minä menetin tasapainoni, jolloin lopputuloksena roikuin mahallaan kaulalla niin pitkään kun pysähtyi, jolloin yritin nousta takaisin selkään, mut en päässy enää. Ajattelin sit kummiskin tulla alas ihan normaalisti, mutta vasen jalka olis ollu jalustimella. Enhän mä pääsy kun minun jalkani oli luiskahtanu jalustimen läpi, joten valuin nätisti maahan jalka tiukasti kiinni vieläkin jalustimessa. Yrityksestä huolimatta en itse saanut irroitettua jalkaani, joten onneksi kaveri tajusi tulla alas ja sai irroitettua turvajalustimen kumirenkun, et sain jalkani irti. Mitä me tästä opimme? ~ÄLÄ KOSKAAN KÄYTÄ SEMMOISIA KENKIÄ, JOISSA EI OLE KANTAA!~ Eli minulla oli tennarit jalassa, kun ei kaverin kengät sopineet minun jalkaan vaikka piti olla kokoa 39. :( Onneksi ei mitään pahempaa sattunut, kun nilkkojen alueet vähän turvoksissa ja mustelmilla, mut muuten ei oo mitään.

Pitihän minun kokeilla Sports Trackeria :)

Siinä sit talutettiin hevoset takas tallille päin ja nousimme uudelleen selkään ja menimmekin köpöttelemään pellolle. Kun aikamme köpöteltiin siellä ja kaveri yritti saada hevostaan laukkaamaan kun on vielä vähän koulutusvaiheessa se. Muutaman laukka-askeleen nosti kunnes liukastu eikä sen jälkeen nostanut yrityksistä huolimatta.

Wilma pellolla katselemassa kun Rubell menee kauempana

Kun lähettiin taas pellolta kävelemään takaisin tallille, niin kaveri jäi taemmaks, et pääsi Rubelin kanssa ottamaan ravia ja Wilma vähän kuunteli et joko lähetään, mut onneks pysähtyivätkin kohdalle. H päätti mennä vielä Rubelilla kentällä ja yritti saada nousemaan laukan, mutta eihän se noussu. Tais tuo lenkki viedä kaiken mehun "Rupukasta". Käppäiltiin kentän toiselle puolelle ja ruvettiin purkamaan varusteita pois päältä. Siinä sit oltiin vähän aikaa ja lähdimmekin sit kävelemään rantaan kahluuttamaan hevosia. Wilma ei meinannu eka uskaltaa tulla järveen vaan jäi rantaan katselemaan. Siinä sit houkuttelin ja tulikin sit perässä. Tulihan tuota itsekin kastuttua kun räiskytti vettä ihan kunnolla ja sit ku on vielä iso kavioinen hevonen niin vesi läisky ihan kunnolla. Siinä sit vietettiin jonkun aikaa kunnes lähdimme takaisin tallille päin ja H laitto R:lle ötökkähupun päälle. Sittenpä lähdimmekin laitumelle ja siellä odottelikin ystävä yksin laitumella. :) Kun päästimme W ja R irti, niin lähtivätkin possujunassa käppäilemään isoin edellä ja pienin jälessä :) Oli kyl tosi mukava päivä vaikka tapahtukin toi pikkuinen kömmähdys. Joku kerta uudelleen kuhan uskaltaa laittaa varsikengät jalkaan kun tahtoo olla jalka pikkasen turvoksissa. Yön jälkeen näkee, et pystyykö kävelemään vai ei. :( Huomenna kyl olis liikutettava Minttukin, kun on saanu taas viettää viimeisiä hetkiä laitumella :)

Wilma lenkin jälkeen ja ennen kahluuttamista :) Oli kyl väsyny heppa :)